Runoniekka Vihtori Korhonen on kolahtanut jäätikköön pahan kerran. Hän on makaava mytty ja ihmiseksistenssi samalla kun maailma pyörii ja muu elämä astelee ohi.

 Hänen elontaipaleensa on ollut kaikessa runollisuudessaan karu. Hänelle on toki lahjoitettu nimi Vihtori, mikä enteilee Menestyjän mainetta. Hän on vaeltanut kohti Parnassoa, mutta tie sinne on kivikkoinen.

 Vihtori on monien lailla juureton alati muuttuvassa maailmassa, missä eivät edes maatalon emännät saa elää rauhassa. Ja tarinan konkreettinen jännite on siinä, saako ihminen apua ruumiillisen hädan hetkellä. Ja sisempi jännite juurettomuuden ja yksinäisyyden haavojen unelmien laastarilla paikkaamisessa sekä »keisarin uusilla vaatteilla« peittämisessä.

 Tämä miniromaani on hervoton kuvaus Vihtorin elämästä ja harvoista tuttavista, joita voitanee myös ystäviksi kutsua.