Olin odottanut syksyä, jolloin saisin aloittaa koulun ensimmäisen luokan, mutta sikotauti piti minua kotona kovassa otteessaan kuusi viikkoa. Osasin jo lukea ja kirjoittaa. Olin seurannut vanhempien sisarusteni opiskelua. Tapasin luokkatoverini, joka sanoi, että läksynä oli M-kirjain. En uskonut. Luulin, että hän narrasi minua. Olin sitä mieltä, että lukukirjasta saa joka päivä noin puoli sivua läksyä, niin kuin veljeni Kaarlo sai.

Ajattelin silloin, että minä alan kirjoittaa itse ja että minusta tulee isona kirjailija.

Siitä syksystä on kulunut 64 vuotta. Kun lapseni sanoivat, että kerro äiti minkälaista oli ennenvanhaan, silloin kun sinä olit pieni, niin minä kerroin. Tässä on kertomuksiani siltä ajalta.

Eila K (Kekarainen) Mäkelä